Pikapalat: Pimeää taloutta

Ankkasarjakuvat voidaan jakaa kaikenlaisia omituisia poikkeuksia lukuun ottamatta kolmeen päätyyppiin: yli kymmensivuisiin seikkailusarjoihin, n. kymmensivuisiin tai sitä lyhyempiin monisivuisiin vitsisarjoihin ja strippimuotoisiin vitsisarjoihin (tosin esim. sanomalehtistripin muodossa alkujaan julkaistut varhaiset Mikki-seikkailut ovat selvästi seikkailusarjoja, jotka muodostavat jatkuvajuonisia kokonaisuuksia).

Lyhyellä strippimuotoisella Disney-sarjakuvalla on kunniakkaat perinteet. Al Taliaferron ja Bob Karpin Aku Ankka -sanomalehtisarjakuva oli parhaimmillaan 1930- ja 40-luvuilla, jolloin se rakensi merkittävästi Akun persoonallisuutta tuoden mukaan uusia hahmoja, joista merkittävimpiä ovat ankanpoikien trio ja Mummo Ankka. Tämä yleensä neliruutuinen arkistrippi jatkui ikävä kyllä turhan pitkään ja muuttui itseään toistavaksi instituutioksi piirrosjäljenkin heikentyessä. Manuel Gonzales piirsi sittemmin hyvin samantyyppistä, mutta vielä laimeampaa Mikki-sanomalehtisarjakuvaa strippimuodossa. 

Strippisarjakuviksi on laskettava myös yksisivuiset ankkasarjat, jotka liittyvät tiiviisti sanomalehtien strippisarjakuvan sunnuntaitraditioon. Taliaferro ja Gonzales tekivät vitsipohjaisia sunnuntaistrippejä sanomalehtiin, ja erillisiin sarjakuvalehtiin yksisivuisia hupailuja piirsivät mm. Carl Barks ja Tony Strobl.

Pikapalat-nimisessä pienoissarjassa käsittelen näitä usein unohdettuja, hyvin lyhyitä strippipohjaisia Disney-vitsisarjoja sikäli kuin niitä on suomeksi julkaistu. Lajityyppi asettaa tämän kategorian sarjoille erityishaasteita: juonta ei hirmuisesti voi kehitellä, kuvakerrontaan on hyvin rajallisessa tilassa erityisesti panostettava, ja kehitellyn vitsinkin pitäisi olla jotenkin kertomisen arvoinen. Parhaimmillaan stripit voivat tarjota valaisevia silmänräpäyksiä Ankkalinnan elämästä ja hahmojen luonteista. Pahimmillaan ne ovat junnaavia puujalkaviritelmiä.

Jälkimmäiseen kategoriaan tuppaavat kuulumaan Aku Ankassa viime vuosina Aku Ankka ja kumppanit -otsakkeella julkaistut strippisarjat, joita on yleensä joka lehdessä vähintään yksi. Minusta ne ovat useimmiten nolostuttavan laimeita. Koetetaan silti katsoa uusin silmin Aku Ankan numerossa 38/2011 julkaistua strippiä nimeltään Pimeää taloutta (käsikirjoittanut Jim van der Weele, piirtänyt Marga Querol Manzano):

Pahoittelen, että stripin vasemman ruudun laidasta puuttuu osa. Ensimmäisessä ruudussa Roope-setä seisoksii poikien kanssa pimeässä virnuillen ja käsiään hieroen. Pohatta näyttää tiirailevan valtavan kokoista kolmihaaraista kynttelikköä. Olen nähnyt tällaisia vaatenaulakon kokoluokan hökötyksiä lähinnä kirkoissa, mutta ilmeisesti Ankkalinnassa jättiläiskokoiset kynttilänjalat kuuluvat kotien vakiovarustukseen.

Pojat ihmettelevät (yhdestä nokasta) Roopen käsienhierontaa: "Miksi näytät noin tyytyväiseltä, Roope-setä? Sähköt ovat poikki koko kaupungista, ja meistä se on vähän pelottavaa."

Mainittu sähkökatkos selittää siis taustan mustuuden ja kynttelikön prominentin aseman. Puhekuplassa esitellään tilanne ja esitetään kysymys, johon olisi tarkoitus saada vastauksen muodossa stripin punch line.

Keskimmäisessä rudussa yksi pojista varmistaa hieman ärsyyntyneen näköisenä, kuuliko Roope heidän kysymystään. Sovinnollisen ja levollisen näköinen Roope vastaa pojalle (joka on Tupu, kuten puhekuplasta ilmenee)... vastauksen, joka on seuraavassa ruudussa. Oliko tämä keskimmäinen ruutu tarpeen? Ehkä. Se osoittaa, että Roope tosiaan oli niin ajatuksissaan, ettei välttämättä huomaa edes vastata tiedusteluihin.

Ja viimeisessä ruudussa saadaan punch line, itse vitsi. Roope sanoo: "Laskeskelin vain mielessäni suurvoittoja, joita kynttiläpajani tahkoaa, jos katkos kestää vielä muutaman tunnin", ja pojat katsovat häntä ilmeellä, joka kertoo, että voihan silmäinpyörityshuokaus sentään, Roope-setä on parantumaton voitontavoittelija, jolla on vain rahat mielessä, onhan se jo nähty eiks je.

PRA-PAP - TSHING!

Roopen ns. järkeily ei tietysti varsinaisesti ole vedenpitävää, ellei steariiniteollisuus ole Ankka-yhtymän suurin ja tärkein ala. Oletan, että Roope laskee, että sähkökatkon aikana ihmisten kynttilävarastot ehtyvät, jolloin he joutuvat ostamaan hiukan lisää kynttilöitä sähköjen palattua - katkon aikana kun ostaminen ei oikein kävisi päinsä. Ellei lasketa sitä, että osa ihmisistä varmaankin tulee toimeen erilaisilla paristo- ja akkuvirtaa hyödyntävillä valaisimilla, jättää Roopen ajatuksenjuoksu yhä huomiotta muutaman seikan. Uskallan väittää, että monituntisen, koko Ankkalinnan kattavan sähkökatkon vuoksi Roopelta jää saamatta tuloja, joiden suuruus ylittää kynttilämyynnissä mahdollisesti luvassa olevan pienen piikin.

Mitä luulet, Roope, kuinka mahtaa sähkökatko vaikuttaa elintarvikkeiden laatuun omistamissasi kaupoissa ja ravintoloissa? Taitaa ylipäänsä jäädä myynti hiljaiseksi pimeissä liikkeissä, joissa kassat eivät toimi. Miten mahtaa sujua pankkiesi asiakkailta homma vailla sähköä? Viivästyyköhän omistamiesi sanomalehtien toimitustyö? Tuleekohan ongelmia liikennejärjestelyjen, rahtikuljetusten yms. kanssa? Ai niin: eikös sinulla ole jokin sähköyhtiökin? Arvaa, miten hyvää tekee, kun et voi syystä tai toisesta toimittaa sähköä asiakkaillesi.

Lyhyenä tiivistyksenä siis, että nykyaikainen talousjärjestelmä on tyystin riippuvainen sähköstä. Jos sähköä ei ole, talous kärsii. Joidenkin vähemmän kuin muiden, mutta mitä useammilla sähköriippuvaisilla aloilla jollain toimijalla on liiketoimintaa, sitä enemmän ko. taho tekee tappiota tai vähintäänkin kohtaa vaikeuksia. Roope ei yksinkertaisesti ole tilanteen tasalla taloudellisessa mielessä. Ehkä vitsin on tarkoituskin olla juuri se, että Roope keksii niin innokkaasti mahdollisuutta pieneenkin voitonlisäykseen, että potentiaalisesti paljon suuremmat tappiot jäävät häneltä huomiotta. Mutta jotenkin en usko, että näin olisi asian laita. Pimeää taloutta on joka tapauksessa osuva otsikko tälle laimealle vitsistripille, joka herättää vakavia kysymyksiä Roopen taloudellisesta ymmärryksestä tarjoamatta juuri lainkaan varsinaista hupia. Idea voisi käydä pienestä irtovitsistä jossain pidemmässä tarinassa, mutta itsenäisenä vitsinä se ei pärjää.

En omista oikeuksia skannaamieni sarjakuvaotteiden kuva- ja tekstimateriaaliin. Ne omistaa Sanoma Magazines Finland / Disney. Tätä skannattua tekijänoikeuden alaista materiaalia käytän havainnollistamaan arvostelujani Suomen lain suoman sitaattioikeuden piirissä.