Monien muiden suomalaisten tapaan olen kasvanut Disney-sarjakuvien parissa. Olen toisen polven Ankka-lukija - tarkoitan tällä sitä, että sekä vanhempani että minä opimme aikoinamme lukemaan Aku Ankan siivellä. Lapsuudestani - josta pääosan vietin 1990-luvulla - muistan yhä elävästi koko joukon ankka-sarjakuvia, joita luettiin minulle ja joita luin itse kerta toisensa perään. Opin rakastamaan sarjakuvien mielenkiintoisia ja hulvattomia hahmoja, jopa raivostuttavan ärsyttävää Hannu Hanhea ja nilkkimäistä Kroisos Pennosta, ja pääsin samalla sisään erääseen viimeisistä pystyssä olevista suomalaisen yhtenäiskulttuurin linnakkeista, jaettua Disney-sarjakuvatietoutta. Suomessa käytännössä jokainen tietää yhä, millainen henkilö on hannuhanhi tai pellepeloton. Se ei ole vallan vähäinen seikka fragmentoituvassa kulttuurikentässämme.
Jo hyvin pienenä kuitenkin huomasin pitäväni joistakin ankka- ja hiirisarjakuvaseikkailuista enemmän kuin toisista. Silloin en osannut eritellä kovinkaan analyyttisesti, miksi suhtauduin tiettyihin seikkailuihin innostuneesti ja toisiin välinpitämättömästi, pitkästyneesti tai jopa turhautuneesti ja ärsyyntyneesti. Nykyään osaan artikuloida perusteeni hieman paremmin, ja siksi tämä blogi on olemassa. Tarkoitukseni on käydä läpi suomenkielistä Disney-sarjakuvaa pääpainoalueena kolme säännöllisesti ilmestyvää Disney-sarjakuvajulkaisua - Aku Ankka, Roope-setä ja Aku Ankan taskukirja - ja altistaa se kritiikille ja analyysille. Kerron, mistä pidän, mistä en ja miksi. Siinäpä se lyhyesti. Välillä saatan myös käsitellä hieman laajemmin jotakin tiettyä teemaa tai aihealuetta ja sitä, miten sitä on suomen kielellä julkaistussa Disney-sarjakuvassa käsitelty. Toisinaan saatan sepustaa analyysia eri sarjakuvahahmoista ja saattaa olla, että tulen sortumaan myös suosikkilistojen laadintaan ja muuhun tyhjänpäiväiseen netintukkimiseen.
Pyrin olemaan kritiikissäni oikeudenmukainen mutta subjektiivinen ja tiedän jo nyt, että tulen kirjoittamaan sekä positiivisia että negatiivisia arvioita. En tule ehkä aina olemaan erityisen vakavamielinen, mutta pyrin olemaan rehellinen. Tarkoitus on pitää myös hauskaa, ja uskallan toivoa, että tämä tavoite toteutuu ainakin yhden henkilön kohdalla.Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että sana kritiikki ymmärretään usein turhan yksioikoisesti moittimisen synonyymiksi. Kritiikkiä on sekä kehuvaa että moittivaa, ja se pyrkii muodostamaan rehellisen arvion kohteena olevasta teoksesta, olipa se sitten näytelmä, elokuva, taidenäyttely, videopeli tai ankka-sarjakuva.
Suomeksi on julkaistu ja julkaistaan runsaasti Disney-sarjakuvaa, joten minulla on paljon valinnanvaraa kritiikkini kohteiden suhteen. Haluan pitää blogissa tietyn ajankohtaisuuselementin, joten pyrin ainakin jossain määrin seuraamaan tilaamani Aku Ankka -lehden tarinoita bloggaamalla niistä sitä mukaa kuin numeroita ilmestyy, tietysti erinäisten päivien viiveellä. Koetan pysyä kärryillä myös Roope-sedän ja taskarien uusimmissa numeroissa. Näiden ajankohtaisjulkaisuja ruotivien bloggausten lisäksi aion kuitenkin kirjoittaa myös yksityiskohtaisempia arvioita ja analyysejä minua kiinnostavista yksittäisistä sarjakuvaseikkailuista, jotka voivat olla uusia tai vanhoja, kunhan minua vain niistä huvittaa naputella.
On syytä tehdä myös eräs hyvin tärkeä huomautus. Tulen julkaisuja arvioidessani liittämään niistä skannaamiani otteita blogitekstini yhteyteen. En omista oikeuksia skannaamaani kuva- ja tekstimateriaaliin. Ne kuuluvat The Walt Disney Companylle, jonka sarjakuvia Suomessa julkaisee Sanoma Magazines Finland. Tätä skannattua tekijänoikeuden alaista materiaalia käytän havainnollistamaan arvostelujani Suomen lain suoman sitaattioikeuden piirissä. En tule skannaamaan julkisesti esille kokonaisia sarjakuvaseikkailuja, vaan pelkästään lyhyitä otteita kritiikkini tueksi. Tarkoitukseni ei siis ole rikkoa tekijänoikeuksia.
Olen pohdiskellut tällaisen blogin aloittamista jo jonkin aikaa. Disney-sarjakuvat ovat merkittävä osa lapsuuttani ja ne ovat merkittävä osa yhä uusien ikäluokkien lapsuutta. Samalla ne ovat vähintäänkin kohtalaisen merkityksellinen osa sangen huomattavan suomalaisjoukon aikuisuutta. Disney-sarjakuva siis ansaitsee tulla arvioiduksi.
Vielä on annettava erityistä tunnustusta. Suomessa on siis julkaistu paljon Disney-sarjakuvaa, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että sen taso on myös vaihdellut huomattavasti. Mutta eräällä osa-alueella taso on ollut ja pysynyt korkeana. Suomenkieliset käännökset on tehty huolella. Juuri tämä seikka on varmasti ollut osaltaan juurruttamassa Ankkalinnan väkeä routaiseen maahamme ja tehnyt suomenkielisestä Disney-sarjakuvasta likipitäen instituution. Kaikki kunnia siis ansiokkaille, osaaville ja kekseliäille kääntäjille, jotka ovat tehneet Ankkalinnasta erään Suomen huomattavimmista kulttuurikaupungeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti